Keittiösaareke

Keittiössämme oli pitkään pyöreä pöytä, jonka ääressä emme juuri koskaan olleet. Se keräsi vain tavarakasaa päälleen. Varsinaisen syömisen hoidimme aina olohuoneessa, jonne teimme aiemmin toisen ruokapöydän. Koska keittiössä ei tuntunut olevan riittävästi lasku- eikä myöskään säilytystilaa, keksimme idean keittiösaarekkeesta. Suunnittelimme saareketta ajatuksen tasolla varmaankin puoli vuotta ja se oli tekeilläkin jonkin aikaa, mutta nyt se on valmis!

saar1

saar2

saar3

Työtilaa tuli kerralla lisää sopivalla korkeudella. Toiselle puolelle saareketta laitettiin hyllyt ja toisella puolella on istumasyvennys, joten aamupalan tai kahvikupposen voi hyvin saarekkeen ääressä nauttia. Pyöreä pöytä saikin lähtöpassit ja keittiön viihtyisyys lisääntyi kertaheitolla.

saar5

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kantena ja työtasona toimii kierrätetty tammilevy. Muut osat on tehty männystä. Mäntyosat maalasimme valkoisella kalkkimaalilla (Vintage Paint by Jeanne D’Arc Living), paitsi hyllypuolen sisäseinät jätimme puun värisiksi. Kalkkimaalatut pinnat on lisäksi lakattu (saman maalisarjan Ultra matt varnish:illa), joten kaluste kestää käyttöä hyvin.

saar7

saar8

saar9

saar4

Saarekkeen molemmilla sivuilla on samanlaiset koukkulistat, joihin voi ripustaa kaikenlaista tuiki tärkeää. Kivat koukut löytyivät pitkän etsinnän jälkeen Domus Classicalta.

Halusimme saarekkeesta hieman rosoisen ja ”maalaisen”. Toiminnallisuuden lisäksi tämä on tuonut lämpöä ja tunnelmaa muuten uuteen tilaan.

Keittiönurkkauksen sisustus on muilta osin vielä kesken. Seinälle on kyllä suunniteltu ja puoliksi tehtykin pieni hyllykkö. Varsinaiset baarijakkarat (puusta tietenkin) ovat jo isännän päässä.

Valokuvauskurssilla

Kävin pari viikkoa sitten yhden illan valokuvauskurssilla. Visualaddictin Frida piti meille kurssilaisille tehotuokion kamerankäytön ja sommittelun perusasioista. Harvoin tunnen oppineeni mitään niin *hyödyllistä* niin nopeasti. No, omat tulokset voivat olla vielä hakusessa, mutta ainakin teoriassa ymmärrän kameran käytöstä paljon aiempaa enemmän.

VALOK3

VALOK4

Kurssimiljöönä oli ihana Cafelatte Lifestylen Kartanopuoti Espoon Leppävaarassa. Tunnelmaa puodissa piisaa enemmän kuin monessa puodissa yhteensä, toivottavasti pikaisesti ottamistani kuvista välittyy edes murto-osa siitä.

VALOK5

VALOK4

VALOK6

VALOK8

VALOK7

Kiitos, kun kävit! Lähdenkin tästä kuvailemaan lisää…

Heidi

Portobello Road

Tammikuussa kävimme koko perheen voimin Lontoossa lomamatkalla ja tutustuimme kuuluisaan Portobello Roadin markkinakatuun. Täytyy sanoa, että sateisesta säästä huolimatta kokemus oli erittäin positiivinen! Nähtävää ja koettavaa oli paljon.

pr16

portobello1

Kauniita sisäänkäyntejä Notthing Hillin taloissa, matkan varrella Portobello Roadille.portobello5

Hieman huvittavaa käveleskellä Lontoossa tammikuussa valkoisten upeiden huviloiden ohi, joiden edessä kasvaa palmuja – samaan aikaan Suomessa oli yli 20 astetta pakkasta…

portobello7

Pienestä sateesta huolimatta Portobello Roadin markkinakadulla oli lauantai-päivänä vilskettä ja paljon ihmisiä tekemässä ostoksia. Tarjolla oli antiikkia, koruja, ruukkuja, työkaluja, lasiesineitä, posliinia jne.

portobello8

Yhdeltä myyntipisteeltä löytyi puusepän/nikkarin taivas! Käsittämätön tarjonta 1800 – 1900 luvun työkaluja. Hämmästyttävintä oli se, että oikeastaan kaikki myynnissä olevat työkalut olivat loistokunnossa. Käytännössä pienellä huollolla ja terien teroituksella näillä voi ruveta tekemään ammattitasoista jälkeä. Hintataso työkaluille oli oikein hyvä, jo muutamalla kymmenellä punnalla sai itselleen esim. pätevän höylän.

portobello10

Vitriinin päällä oli erikoishöyliä mm. urien ja viisteiden ym. muotoilujen tekemiseen.

portobello11

Poria, sahoja, höyliä. Suomessa liki kaikki vanhat työkalut kirppareilta ovat lähinnä koristeeksi. Niillä ei voi tehdä mitään, koska mm. terät ovat aina umpiruosteessa ja huonossa kunnossa.

Ostin yhden pienen muotoiluhöylän, joka oli aivan erinomaisessa kunnossa. Se maksoi kokonaista 6 puntaa.

portobello9

portobello12

portobello13

portobello16

Vanhat englantilaiset urheiluvälineet ovat suorastaan hurmaavia! Krikettimailoja, nahkaisia jalkapalloja, puisia tennismailoja…

portobello17

Sisätiloissa hyllyt notkuivat laadukasta tavaraa.

portobello18

Portobello Roadin kierroksen jälkeen tuli itselle hieman haikea olo, koska Suomessa ei ole missään muualla kuin paremmissa antiikkiliikkeissä yhtä tasokasta tavaraa myynnissä. Hintataso ko. liikkeissä on sitten ihan toinen. Portobello Road Marketilla tulee jo ihan häkeltynyt olo kaikesta tarjonnasta ja antiikin ystävän kannattaakin varata kunnolla aikaa kiertelyyn. Ilmeisesti lauantaipäivä on runsain tarjonnaltaan ja vilkkain kävijämäärältään. Fiksuinta onkin olla jo aikaisin liikkeellä. Tänne täytyy tulla uudestaan!

– Petri

Pikkuviltti isoäidinneliöstä

Talvea odotellessa tartuin villalankaan ja virkkasin pienen viltin. Tästä tuli niin suloinen, että yllätin sillä itsenikin. Lankana minulla oli pehmoinen vanha villalanka, jota olin saanut välikäsien kautta lahjoituksena ison erän. Lanka oli jäänyt tarpeettomaksi edelliselle omistajalleen, mutta löysi sitten tiensä onneksi minulle.

viltti2

viltti3

Aloitin tämän viltin simppelisti isoäidinneliönä. Halusin siitä kuitenkin suorakaiteen muotoisen, joten jatkoin työtä isoäidinraitana kahdella vastakkaisella reunalla. Virkkasin vielä pylväs-ketjusilmukkarivejä kolme koko työn ympäri ja jatkoin isoäidinreunaa yhä koko työn ympäri jokusen rivin. Aivan ulkoreunaan tein muutaman pylväs-ketjusilmukkarivin sekä ketjusilmukkakaaria, joiden päihin virkkasin pompulat.

viltti1

Tämä pikkuinen viltti lämmittää juuri sopivasti jalkoja tai harteita. Valitettavasti lankaa ei riittänyt niin paljoa, että olisi saanut toteutettua täysimittaisen viltin, mutta kyllä tästä iloa nyt talviaikaan riittää silti! Väri on kaunis kermanvalkoinen.

Tunnelmallista joulunalusviikkoa sinulle!

Heidi

 

Lipasto uusiksi

Löysimme kirpparilta erittäin edullisesti 50-lukulaisen vanhan lipaston, varmaankin  vanhassa kunnon puhelinpöytäkäytössä olleen. Lipaston ilme oli turhan tumma ja raskas meidän kotiin, joten päätimme hieman tuunata lipastoa. Alun perin tämä hankittiin tyttären uuden nukkekodin alle (pienet kohotetut reunukset estivät nerokkaasti nukkekodin ja tavaroiden valumisen lattialle) ja tuunaus piti tehdä silloin jo ajat sitten. Nyt ei tytär enää nukkekodeilla leiki, joten tämä muodonmuutos vei vähintäänkin kuusi vuotta… Emme toivottavasti ole ainoita, joilla ideat ja hommat jäävät välillä vähän ”vaiheeseen”.

lipasto2

Lipasto on nyt hiottu ja maalattu valkoisella kalkkimaalilla. Lisäksi vaihdoimme lipastoon uudet vaaleaan tyyliin paremmin sopivat metalliset nupit. Nupit lähtivät matkaan Porvoon Vanhasta Rautakaupasta. Jos et vielä ole vieraillut ko. kaupassa suosittelemme lämpimästi käymään, varsinkin palvelun takia. Kauppaa pyörittää oikein lupsakka ja mukava herra.

lipasto1.jpg

Kuten kuvasta näkyy, lipasto oli lähtötilanteessa tumma, kulahtanut ja raskassävyinen kuin venäläinen sotaromaani. Onneksi kuitenkin vuosikymmeniä sitten kalusteet tehtiin kunnon materiaaleista ja hyvin, joten kaikki liitokset olivat loistokunnossa, eikä pintakäsittelyä enempää tarvinnut tehdä.

lipasto4.jpg

Reunoja hiottiin sen verran, että vanhan lipaston tummaa sävyä saatiin esille antamaan hieman kulunutta ja vanhaa fiilistä.

lipasto3.jpg

lipasto7

Lipasto ei ole järin suurikokoinen, mutta yllättävän paljon se vetää tavaraa. Voinemme paljastaa, että emme ole vielä konmarittaneet, eli kaikki ei ole niin siistissä pinkassa viikattuna, että uskaltaisimme näyttää sisältöä…

Ja kuten tavallista, laaduntarkastuskin on jo hoidettu.

lipasto6

Mukavaa tulevaa viikkoa!

– Petri ja Heidi

Kesäinen sillisalaatti lokakuussa

Kesällä tuli puuhasteltua kaikenlaista pientä kotona ja välillä muistin tarttua kameraankin. Koska näissä kuvissa ei ollut mitään yhtenäistä linjaa, on niiden julkaiseminen jäänyt. Aiheina ovat key lime pie, virkatut kattausliinat, kukat, Fasaani-lautanen, rakastamani aprikoosit, ragdoll-kissa sekä vintage-ompelutarvikkeet. Punaista lankaa tai aasinsiltaa ei tällä kertaa ole, joten olkaapa hyvät: sillisalaattipostaus!

147

150

153

149

013

018

160_b

169_b

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

179

Mitäpä näistä voisi kertoa?

  • Key lime pie oli herkullista ja ensimmäinen leivonnainen, jossa käytin kondensoitua maitoa (hauskalla tuotenimellä Marko-Milk).
  • Virkatut kattausliinat ovat olleet erittäin kestävät ja hyvät käytössä, tein niitä eri väreillä.
  • Ruusut olivat erityisen tuoksuvaa sorttia. Ne olivat myös kauniita, niin kauan kuin meillä kestivät. Olen surkea kukkien kanssa, joten ne eivät kyllä yleensä meillä säily kauaa.
  • Syviä Fasaani-lautasia löysin siedettävässä kunnossa kirpparilta kaksi kappaletta ja vielä sopuhintaan. En vaan raatsi käyttää niitä oikeasti.
  • Aprikoosit olivat herkullisia ja raikkaita, mutta niitä löytyi vain liian isossa paketissa, jolloin viimeiset eivät tuntuneet enää niin herkullisilta ja raikkailta.
  • Ragdoll-kissamme on hassu poseeraaja ja änkeää aina mukaan sinne, missä tapahtuu. Tässä siivosin lipaston päällisen tavaroista ja hän kiitti photo-opportunity:stä.
  • Vintage-ompelutarvikkeita sain vanhan rouvan pois antamina aimo liudan, niitäkin raatsii hädin tuskin käyttää kun ovat niin kauniita katsella. Mukana oli melkoisia harvinaisuuksia, kuvassa vain osa.

Siinäpä tämänkertaiset tarinoinnit – Mukavaa kun kävit!

Heidi

 

Raidallinen ja raikas kevytviltti

Tämän kesän aikana sain valmiiksi ensimmäisen virkkaamani kunnon viltin. Olen yrittänyt toki viltin tekoa aiemminkin, mutta yritykset ovat aina jääneet kesken. Nyt se onnistui, koska älysin kokeilla v-silmukkaa sekä pidin koon melko pienenä. Ehkä silmukalla on joku oma suomenkielinen nimikin, mutta itse tutustuin tähän englanninkielisellä termillä v-stitch.

vviltti4

vviltti6

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä oli siis superkivaa tehdä ja siksi se valmistuikin. En ole oikein palavirkkaus-tyyppiä, vaikka sinnikkäästi aina yritän paloistakin koostaa jotain. Tämä raitavirkkaus on jotenkin suoraviivaisempaa ja enemmän minun makuuni. En muista nyt täsmällistä ketjusilmukkojen määrää aloituksessa (lopuksi 4 ketjusilmukkaa ensimmäisen rivin aloitusta varten), mutta ensimmäinen pylväsrivi tehdään kuitenkin niin, että viidenteen silmukkaan koukulta tehdään ensin kaksi pylvästä, jätetään seuraava silmukka väliin ja sen jälkeen joka toiseen silmukkaan samoin kaksi pylvästä ja joka toinen silmukka vain hypätään yli. Seuraavat rivit sitten tehdään virkkaamalla kaksi pylvästä edellisen kerroksen pylväiden väliin. (Jokainen rivi aloitetaan kolmella ketjusilmukalla.)

vviltti2

Tämä silmukka on parhaimmillaan, kun väriä vaihdellaan joka rivillä. Siitähän seuraa sitten paljon lankojen päättelyä, sillä kun tämä on tällainen reikiä väliin jättävä silmukka, ei langanpäitä pysty virkkaamaan työn sisään samalla kun työ etenee. Fiksuinta lie olisi ottaa neula kiltisti lähelle ja päätellä langanpäät joka rivin jälkeen, mutta itse jätin kaikki päättelyt työn lopuksi. Jokseenkin turhauttava savotta siinä vaiheessa, mutta hampaat irvessä sekin meni, koska todellakin halusin  viltin valmiiksi, sen verran kivalta se jo siinä vaiheessa näytti!

vviltti1

Nerokkaaksi tämä viltti osoittautui siinä, että sain monet langanjämät käytettyä pois. Koska viltti ei ole suuren suuri, melko pienikin määrä orpoa lankaa riitti yhteen raitaan. Tällaisestahan voi tehdä vaikka miten riemunkirjavan halutessaan. Itse tein tämän puuvillalangoista, pääasiassa merseroimattomista. Mukana oli paljon luomupuuvillakeriä. Yritin pitää sävyt melko hillittyinä. Toistin tiettyjä värejä aina tietyin rivivälein ja niitä sävyjä minulla oli sitten enemmän varastossa. Osa langoista oli hieman ohuempia ja osa paksumpia, ero oli kuitenkin melko pieni. Paksumpien lankojen kanssa käytin pykälää pienempää koukkua kuin ohuemman langan kanssa. Ohuemman taisin koukuta 3 mm:n koukulla ja paksumman sitten 2,5 mm:n.

vviltti9

vviltti7

Viimeinen päätös viltin kanssa oli: Mitä tehdä reunuksille? Päädyin itse au naturel -ratkaisuun, eli en virkannut lisäreunuksia ollenkaan.

Tästä tuli tällainen pieni kevytviltti pieneen lämmöntarpeeseen. Ja kyllä se on omaan silmääni oikein nätti ja onnistunut.

V-silmukalla voi toki virkata yksivärisenäkin, efekti on silloin vain erilainen. Taidankin kokeilla seuraavaksi sitä! Tämä silmukka nimittäin etenee värejä vaihtamatta todella vauhdilla eteenpäin. Taidanpa kaivaa jo sopivaa villalankaa sitä isompaa lämmöntarvetta varten.

vviltti5

Virkkauksella on muuten jotenkin semmoinen hitaan piipertämisen maine. Itse en kuitenkaan ole ihan niin kärsivällinen kaveri, että jaksaisin tehdä kamalan suurta työtä pienestä langasta monimutkaisella silmukalla. Oman kokemukseni mukaan virkkaus etenee paljon nopeammin kuin neulominen (ja tämä silmukka vielä kahta nopeammin), jos siis ihan tämmöistä perustyötä näiden kahden käsityötyypin välillä vertaa.

Mukavaa kun kävit!

Heidi

Union Jack -lipputaulu vanerista

Taiteellinen inspiraatio iski pahemman kerran ja päätin toteuttaa jo jonkin aikaa päässä olleen idean lipputaulun tekemisestä ylijäämävanerista. Union Jack on on komea lippu ja siinä on myös sopivasti haastetta.

unionjack10.jpg

Union Jackin (Yhdistyneen kuningaskunnan) lipun mittasuhteet löytyvät mm. täältä ja täältä. Itselle oli hieman yllätys, että mittasuhde suhde on tasan 1:2, eli kaksi neliötä vierekkäin. Lipun mitat on siis helppo nakki, mutta lipun ristiinrastiin menevät viivat olivat jo huomattavasti kinkkisemmät toteuttaa.

Aivan ensimmäiseksi kaivoin varastosta ylijäämävanerin palan, jonka sahasin mitoiltaan kokoon 70 cm x 35 cm.

unionjack1.jpg

4 mm vanerin on aika leprua tavaraa ja sen kiinnittäminen seinään hankalaa, joten vanerin taakse pitää liimata puulistat tukemaan ja suoristamaan vaneritaulua.

086.JPG

Tämän jälkeen alkaa varsinainen hauskuus, kun yritän saada maalausta varten piirrettyä apuviivat oikein. Pientä heittoa voi olla, ja se on ihan ok, koska koristetaulun ei tarvitse täysin virallisia mittasuhteita noudattaa.

unionjack2

Taulusta tulee vaalean sinisävyinen, eli kirkkaanpunaista ei käytetä, eikä voimakasta laivastonsinistä. Lyijykynällä tehdyt apuviivat auttavat maalarinteipin laittamisessa, eikä viivoja tarvitse poistaa, koska ne jäävät maalin alle.

unionjack5

Aloitan keskustan rististä. Maalina käytän Jeanne D’Arc Vintage Paintin Powder Blueta, jota sopivasti sai pienen purkin edullisesti.

Näköjään joka kerta pitää jossakin vaiheessa projektia hölmöillä, en nimittäin itsekään tajua miksi olen teipannut yllä olevan kuvan kaltaisen oudon kapea rajan. Ilmeisesti olen korjannut lipun mittasuhteita, enkä ole poistanut ylimääräisiä viivoja ja nyt tulin maalanneeksi hassun kapea valkoisen raidan ison ristin viereen. Sinänsä virhe ei ole kummoinen, ainahan sitä voi maalata päälle, mutta maalarinteipin ansiosta maalattu raja on selvästi silmällä nähtävissä ja se pitää tasoittaa esim. hienolla hiekkapaperilla.

unionjack6.jpg

Seuraavaksi maalasin valkoiset raidat sinisen ristin ympärille. (Ylläolevassa kuvassa aiemmin mainittu valkoinen kapea raja on jo korjattu). Maalina käytin Annie Sloanin valkoista kalkkimaalia, jota on jo aika monessa projektissa tullut käytettyä. Tuo litran purkki on yllättävän riittoisaa tavaraa.

unionjack7.jpg

Sitten on vinojen raitojen vuoro, jonka jälkeen valkoiset raidat on tehty. Enää on jäljellä lipun vaalean siniset vinoraidat ja tummansiniset kolmiot.

unionjack8.jpg

Tummansiniset kohdat on maalattu Annie Sloanin Greek Blue kalkkimaalilla.

unionjack10

Maalasin myös ulkoreunat ja se oli hyvä päätös. Lipputaulu näyttää huomattavasti paremmalta nyt myös sivusta katsottuna.

unionjack11

Lopuksi poraan taulun takana oleviin puurimoihin pienet reiät ja laitan tukevaa hamppunarua reikien läpi ja sitten lipputaulu on valmis kiinnitettäväksi seinään.

unionjack12.jpg

Tämä oli hauska projekti ja lopputulos miellyttää meitä molempia.

— Petri —

Tee-se-itse emalikyltin korvike ja korin ehostus

Puolisateinen kesä on ollut otollista aikaa kaikenlaisille diy-projekteille. Vanha tylsä kori saikin tässä päivänä eräänä antautua muodonmuutokselle.

kori1

Kori käsittelyn jälkeen

kori8

Kori ennen – booooriiing!

Kori oli malliltaan ja kunnoltaan hyvä, joten ajattelin parannella sitä uudella värillä. Maalikin piristi sitä jo kummasti, mutta mielestäni se tarvitsi vielä jotain päräyttävämpää. Ajattelin, että vanha kaunis emalinumerokyltti sopisi tuohon kuin nenä päähän, mutta harmi ettei sellaista nyt takataskusta löydy. Ennen kuin huomasinkaan, kaivelin askartelukätköjäni ja keksin, miten saan tehtyä kyltin ilman emalin häivähdystäkään.

Kaapista löytyi jämät ilmakuivuvaa askartelumassaa (Das Massa-merkkistä, muistaakseni Clas Ohlsonilta hankittua), ympyrämuotteja ja kaulin (vain askartelukäytössä olevat), sekä leimasinvälineet. Mutoiluveitsiä myös reunojen tasoittamiseen. Yksinkertaista, rakas Watson, mutta melkoisen tehokasta! Tähän tarkoitukseen käy tietenkin mikä hyvänsä valkoinen tai valkoiseksi maalattava askartelumassa, taikataikina tai muu uunissa tai ilmassa kovettuva massa.

kori4

Käyttämäni massa näyttää aluksi harmaalta, mutta kuivuessaan muuttuu valkoiseksi. Reiät tein paksulla neulalla ja kuvasta poiketen tein vielä vastakkaiselle reunalle toisenkin reiän per kyltti. En hinkannut näitä kovinkaan hirveästi, vaikka on epätasaisuutta ja naarmua, niin ei haittaa. Rustiikkiahan tässä haetaan.

kori5

Annoin kiekkojen kuivua yön yli ennen leimausta. Käytin kirkkaita numeroleimasimia akryylilevyn kanssa. Nämä muistaakseni hankin aikoinaan Tiimarista. (Kenellä muulla askartelijalla on ikävä Tiimaria, käsi ylös!) Leimauspinnan kuivuttua kiinnitin kyltin narulla koriin. Lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä!

kori6

kori7

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos haluaisi vielä lisätä emalin kiiltoa näihin, voisi näiden päälle sivellä kirkasta lakkaa, tarkoitukseen sopivia löytyy askarteluliikkeistä (on olemassa Das Lakkaakin). Minä en nyt raatsinut investoida sellaiseen tällä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerrallahan näitä syntyy aika liuta ja sitten pitääkin vain osata lopettaa ajoissa, ettei joka esineessä kotona ole numerokylttiä. Muutamaan paikkaan kuitenkin näitä jo kiinnitin. Isäntä hieman kyseli, että mikä tarkoitus näillä on ja miksi joku purkki on numero yksi ja toinen numero kaksi, mutta jätetään tällaiset kommentit huomiotta…

kori10

kori11

Tarinan kori oli muuten alunperin tarkoitettu kissan pediksi, mutta arvatkaa vaan kiinnostiko häntä mokoma. Nyt kori on lehti- ja vilttikorina. Niin, maalina käytin Jeanne D’Arc Livingin Vintage paintin sävyä Powder Blue. Muutama tunti siinä meni maalia töpötellessä kaikkiin kolosiin. Pyöreä sivellin tuntui toimivan siinä hommassa melko hyvin. Parkettia säästääkseni lisäsin vielä huopatassutkin pohjan kulmiin. Nyt ei ärsytä vanha ja tylsä kissankin hylkimä kori enää ollenkaan!

kori2

Mukavaa kun kävit!

— Heidi —

Modernimpi pirttikalusto

Aiemmin kirjoitin ruokapöydän muutoksesta, jossa vanha ruokapöytä uudistettiin tumman ruskeasta valkoiseksi ja samalla sitä pienennettiin. Nyt sain projektin toisen vaiheen valmiiksi, kun tein ruokapöydälle sopivat penkit. Lopputuloksena on modernimpi ”pirttikalusto”, joka on vaalea ja raikas.

penkki14.jpg

Penkit tehtiin jälleen varastossa lojuneista ylimääräisistä Lundian hyllylevyistä. Meillä näitä sattui olemaan omasta takaa, mutta näitä on käytettyinä todella paljon saatavilla kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.

penkki1

Lundian pari hyllylevyä ovat sopivasti 100 cm x 30 cm. Syvennykseen tulevan pykälän takia pituudesta joutuu tosin ottamaan pari senttiä pois, joten lopullinen leveys on max 96 cm. Leveys on kuitenkin juuri riittävä, jotta penkit saa tarvittaessa pöydän alle, ja kuitenkin siihen mahtuu istumaan vähintään kaksi ihmistä. Ensin hyllylevyt pitää hioa lakasta ynnä muusta, minkä jälkeen niitä voi hieman höylätä tasaiseksi. Lopuksi osat sahataan sopivaan mittaan sirkkelillä ja tämän työvaiheen jälkeen yhden penkin osat ovat alla olevan näköiset.

penkki2.jpg

Tällä kertaa olin laiskempi, enkä tehnyt kaikkia liitoksia käsin, vaan otin verstaalla käyttöön talttaporakoneen. Talttaporakone on siitä jännä vehje, että sillä voi porata neliönmuotoisia reikiä.

penkki3.jpg

Kun urat/reiät on saatu tehtyä oikeisiin kohtiin osissa, voidaan viimeistellä olkaliitokset, jonka jälkeen osat voidaan liimata puristimilla tiukasti toisiinsa.

penkki4.jpg

Kun runko on saatu kasattua, on se kutakuinkin tämännäköinen.

penkki6.jpg

Seuraavaksi kanteen pitää tehdä urat, joihin tulee puurimat. Puurimojen tarkoitus on estää kansilevyä vääntyilemästä ajan myötä kosteusvaihteluiden takia. Haluan myös yhtenäistä ilmettä, sillä ruokapöydän kanteen oli tehty myös samankaltaiset urat ja kiinnitetty vastaavanlaiset puurimat. Kun osat on liimattu yhteen, höylään pienellä nyrkkihöylällä kaikista reunoista hieman pois, ja näin tavoittelin vanhahtavaa fiilistä ajalta, jolloin ei ollut koneita, millä tehdä täsmällisen tasaiset reunapyöristykset.

penkki7.jpg

penkki9.jpg

Tämän työvaiheen jälkeen tulin huomanneeksi ison suunnitteluvirheen. Puurimaan pitää tehdä pienet lovet, jotta kansi menee paikoilleen sitä vastaaviin loviin rungossa. Valitettavasti puuriman päähän jää aivan liian vähän materiaalia, jotta mäntyinen puupalikka kestäisi yhtään rasitusta, ja kun vielä sahaan viistoon pienen palan pois, heikentää se entisestään päässä olevaa pientä koristepalaa. Jos siis kansi elää ja turpoaa sivusuunnassa, saattavat sivuissa olevat koristepalat lähteä irti.

penkki11.jpg

No, aina ei mene kuin Strömsössä. Penkki on nyt kuitenkin valmis maalattavaksi. Täytyy myös mainita, että oksainen mänty ei kyllä ole mitään kaikista ihanteellisinta materiaalia työstettäväksi. Liitosten tekeminen on ikävää oksakohdissa ja laudat tahtovat vääntyillä myös oksakohdista reippaasti. Lisäksi pintakäsittelyssä on otettava huomioon se, että oksakohdat rupeavat ajan myötä ilmoittelemaan olemassaolostaan maali- tai lakkapinnan alta. Nämä hyllylevyt ovat aina täynnä oksia, kuten kuvasta näkyy. Sain vinkin, että oksakohdat on hyvä käsitellä puuvahalla ennen maalausta ja näin teinkin.

penkki10.jpg

Kun vahaus on tehty, maalataan penkit jälleen Annie Sloanin kalkkimaalilla, joka on erittäin riittoisaa ja peittävää tavaraa. Hion vielä lopuksi maalipintaa varovasti hienolla hiekkapaperilla (400), jotta maalipinnasta tulee mahdollisimman tasainen. Lopputulos on kaiken kaikkiaan ihan hyvä.

penkki12.jpg

penkki13.jpg

penkki15

Myös perheen Lumi-kissa hyväksyy penkit. Todellinen Cat-Proof-Product siis!

penkki16.jpg

 

P.S. Seinällä oleva Union Jack -taulu (ensimmäinen kuva ylhäällä) on tehty itse vanerista ja siitä ehkä kirjoitan myöhemmin tarkemmin.

 

Petri